Rhodopensaat ovat ihastuttavia. Tahtoisin metsäpuutarhan jonka siimeksessä kasvaa kauniita Alppiruusuja. V-vyöhykkeellä ei lienee vielä aivan valtavaa kokemusta näiden kasvattamisesta (olenko väärässä? Oulun Puutarha Yhdistykseltä ei ainakaan osattu neuvoa keneltä saada hyvä kasvatus-ohjeita) mutta hyviä vinkkejä otetaan vastaan kautta maan.
Istutin makuuhuoneen ikkunan alle pienen metsäpuutarhan, varjoisan pihan puutarhan joka on läpi vuoden vihreä. Ihana on herätä aamulla ja katsahtaa ikkunasta ja nähdä aina vihreät alppiruusut.
Rhododendron är mina favoriter. Det finns ännu inte så mycket information om hur man skall odla dessa här i zon V. Vissa arter trivs bättre, andra är inte lika tåliga. Om du har bra odlar tips, dela gärna med dina erfarenheter...
Den här Rhododendron har jag planterat på baksidan av huset, utanför sovrums fönstret. Så härligt det är att vakna och titta ut och se de alltid gröna rhodon utanför.
Tässä Marketan Puiston Rhodopuutarhaa... Rhodoträdgård från Margretebergsparken.
Rhododendronit ovat joko ainavihantia tai kesävihantia. Useimmiten pienilehtiset ja lehtensä varistavat lajit ovat helppohoitoisempia ja viihtyvät aurinkoisemmassa paikassa kuin ainavihannat suurilehtiset lajit. Usein näkee huonovointisia rhodoja istutettuna tavalliseen puutarhamaahan, jossa ne kyllä elävät, mutta eivät kukoista, niin kuin pitäisi. Ne eivät tarvitse mitään ihmelannoitteita vaan yksinkertaisesti siirron sopivampaan maahan. Erittäin hieno juuristo ei kertakaikkiaan jaksa kasvaa tavalliseen puutarhamaahan, joten maa täytyy tehdä niille sopivaksi. Rhodojen kiinteä juuripaakku tekee kasvien siirron lähes tulkoon yhtä helpoksi kuin puutarhahuonekalujen uudelleenjärjestelyn. Kasveja voi siirtää siitä lähtien, kun routa on hävinnyt maasta, ja istutuspuuhia voi jatkaa aina syyskuulle saakka, lehtensä varistavia voi istuttaa koko syksyn (rauhoita kukinta-aika).
Etelä-Suomen ilmasto sopii kohtuullisen hyvin rhodojen viljelyyn (sademäärät saisivat olla suurempia kevätkesällä...) ja useat kymmenet lajit ja hybridit menestyvät ykkös- ja kakkosvyöhykkeellä, jotkut jopa kolmos- ja nelosvyöhykkeilläkin. Jos mittapuuksi otetaan 40-luvun ja 80-luvun puolivälin ankarat talvet, ei yksikään rhodolaji tai hybridi ole 100 %:sen kestävä, mutta yllättävän laaja lajivalikoima selviää hienosti normaalitalvistamme. Varmasti tässä maassa on useampi rhodo tapettu vääränlaisilla viljelymenetelmillä kuin huonon talvenkestävyyden vuoksi!
Jotta viljely onnistuu on muutamia perusasioita muistettava:
- MAAN ON OLTAVA ILMAVAA JA HAPANTA, pH alle 5,0.
- TUULENSUOJAINEN PAIKKA
- EI SEISOVAA VETTä JUURISTOSSA
Tuuleltasuojainen kasvupaikka: Tämä siitä syystä, että haihdunta lehdistön kautta vähenisi tuulisella säällä. Rhodoilla on suojamekanismi haihdunnan vähentämiseksi: ne roikuttavat ja rullaavat lehtensä tuulisella ja kylmällä säällä estääkseen lehtien kuivumisen. Alkukevät on rhodoille ongelmallista aikaa auringon alkaessa lämmittää maan ollessa vielä jäässä. Haihdunta lehtien kautta lisääntyy, mutta kasvi ei saa jäätyneestä maasta korvausta. Sen seurauksena kasvi saattaa kuivua, ja usein kuvitellaan, että se on kuollut kylmyyteen, vaikka tästä ei ole ollenkaan kysymys. Siksi varsinkin isolehtiset ainavihannat rhodot on istutettava puolivarjoiseen, tuulensuojaiseen paikkaan. Pienilehtisillä ja lehtensä varistavilla lajeilla tämä ilmiö ei ole niin yleinen kuin em. lajeilla ja ne voi istuttaa avoimemmalle paikalle. Rhododendron kasvaa parhaiten, kun maan lämpötila on n. 15 °C.
Yleisesti oletetaan rhodojen vaativan ehdottomasti varjoisan istutuspaikan esim. talon pohjoispuolella. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan osoittaa vain määrättyjen hybridien hyvää sopeutumiskykyä tulla toimeen täysin varjoisassa paikassa. Kukinta on runsaampaa ja tuleentuminen syksyllä varmempaa, kun rhodot istutetaan paikkaan, jossa ne saavat kesällä nauttia välillä täydestäkin auringosta puiden siimeksessä.
Karolinan kokemus: Olen saanut ohjeeksi suojata alppiruusut kevättalvella (siitä lähtien kun aurinko lämmittää pihalla ollessa kasvoja) juuttikankaalla. Hengissä ovat säilyneet, kukinnan kanssa sitten vähän niin ja näin. V-vyöhykkeen puutarhurit suosittelevat Rhodoja aurinkoiseen paikkaan.
Istutusohjeet:
Tärkeintä istutuksessa on, että juuristo saa alusta lähtien kunnon kontaktin ympäröivään maaperään. Raavi tai huuhtelee irtonainen maa juuriston ympäriltä niin, että uloimmat juuret paljastuvat. Ruukkuviljellyillä kasveilla juuret ovat tilanpuutteessa ehkä alkaneet kiertää kehää, eivätkä ymmärrä lähteä kasvamaan ympäröivään maahan. Siksi juuria voi olla syytä hieman auttaa pöyhimällä pintakerrosta. Liian syvään istuttaminen on syynä moneen epäonnistumiseen (eikä pelkästään rhodoilla). Laita taimi ruukkuineen joksikin aikaa vesiämpäriin. Kun juuristo on kunnolla kastunut, istuta se kuoppaansa niin, että n. 1 cm juuripaakusta jää näkyviin maan pinnan yläpuolelle. Tämän jälkeen voit täyttää montun ja tiivistää maan kevyesti käsin. ÄLÄ POLJE. Polkemalla hajotat todennäköisesti juuripaakun: tämä sääntö pätee kaikkiin ruukkuviljeltyihin kasveihin. Kastele, ja peitä sen jälkeen juuripaakun näkyvä osa kuorikkeella, neulasilla tai metsämaalla. Jatkossa kastele kerran viikossa 10-15 l/kasvi, ellei sada.
Suurikasvuiset rhodot vaativat 45-50 cm syvän ja 100 cm halkaisijaltaan olevan istutusalueen, pienikasvuiset pienemmän. Pintajuuristen puiden läheisyyteen istutettaessa (esim. kuusi) on istutusalue suojattava juuristokilpailulta juurimatolla tms. Jos käytät muovia muista huolehtia salaojituksesta. Istutus seinustalle, johon lumet tippuvat katolta, ei tietystikään ole mahdollista. Istutusväli riippuu täysin lajista, yleisesti voisi sanoa, että suurikasvuisille istutusväli on 150-200 cm ja pienille 60-100 cm. Taimet voi myös aluksi istuttaa lähekkäin, jotta istutus näyttäisi hyvältä. Myöhemmin voi olla tarpeellista harventaa istutusta. Se ei ole rhodoilla ongelmallista, jopa vanhoja pensaita on helppo siirtää kompaktin juuristonsa ansiosta.
Hoito:
Englanninkielinen ilmaisu Mulching (kattaminen - kate) tarkoittaa maan peittämistä kasvien alta kerroksella lehtiä, kaarnaa, neulasia, saniaisenlehtiä jne. Nämä voidaan sekoittaa turpeeseen, mutta pelkkää turvetta ei voi suositella. Peittämisellä on monta tehtävää: se auttaa rikkaruohojen torjunnassa, pitää maan lämpötilan ja kosteuden tasaisena, lannoittaa ja estää roudan pääsyn kovin syvälle. Rhodot eivät juuri kaipaa lannoitusta katteen lisäksi.
![]()
Poista kuihtuneet kukat kukinnan jälkeen. Näin joudutat uusien versojen kehitystä ja parannat seuraavan vuoden kukintaa, kun kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Monesti kysytään, miksi rhodonlehdet kellastuvat ja putoavat syyskuussa. Ilmiö on täysin normaali, lehdet elävät muutaman vuoden ja vanhimmat lehdet putoavat aikanaan. Ilmiö on terveessä, tiheäkasvuisessa pensaassa melko näkymätön, mutta huonovointisessa, harvassa pensaassa se tulee korostetusti esiin. Jos taas rhodoja täytyy leikata huonon kasvutavan tai lumivaurioiden vuoksi, tulisi se tehdä keväällä ennen kasvuunlähtöä.
Yleensä syksyllä sataa riittävästi, mutta jos syksy on ollut kuiva, voi rhodoja kastella ennen maan routaantumista. Maan peittämisestä syksyllä on sekä etua että haittaa, se estää maan routaantumisen syvältä ja rodon vedensaanti talvella paranee, mutta toisaalta se estää maan sulamista keväällä. Jotta maa sulaisi nopeasti, olisi talvisuojaukset juuristolta poistettava mahdollisimman aikaisin, mieluiten jo maaliskuussa. Jätä kuitenkin vielä tässä vaiheessa lehdistön suojaukset paikalleen, jos niitä on rakenneltu (lautakehikot, havut, pakkaspeitteet ym). Rodot tarvitsevat varjostusta eniten kevättalvella, kun pitkän pimeän kauden jälkeen aurinko alkaa paahtaa ja vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat suuria. Tällöin kannattaa suojata lehdistöä tilapäisillä varjostimilla pahimman ajan yli, helmikuulta roudan sulamiseen. Varjostukseen sopivat erinomaisesti esim. kuusen oksat, ne eivät pistä silmään niin pahasti kuin epäesteettiset lautalaatikot. Juuriston talvisuojausmateriaalina parhaita ovat tammenlehdet ja männynneulaskarike.
Nämä viimeiset, kauniin värikkäät rhodojen kukinnat löytyvät Kauppilan puutarhasta... Ihanuuksia joista voi vain haaveille. Kovinkaan monelle Alppiruusulle ei luvata talvensietokykyä I-II vyöhykettä kauemmas.
Dessa vackra rhododenron funnes på Kauppilas Trädgård, tyvärr, de flesta är inte härdiga längre än zon I-II.
